...nimittäin tekosyyni ovat loppuneet. En keksinyt enää yhtäkään hyvää tai edes kelvollista syytä olla aloittamatta bloggaamista. Opiskelukiireitä ei ole olemassa, ei myöskään raivokasta pääsykokeisiin valmistautumista. Aikaavievä parisuhde loistaa poissaolollaan ja työpäivät eivät ole niin uuvuttavia, etteikö niiden jälkeen kykenisi minkäänlaiseen kirjoitustyöhön. Joten tässä sitä nyt ollaan.
Toinen tekijä oli se, että hyviä syitä aloittamiselle alkoi kasaantua huolestuttavissa määrin. Suurin niistä on se, että minulla on asiaa. Yleensä sitä on niin paljon, että kaiken sen tuomiseksi ilmoille ei riitä yksi tai kaksi päivitystä facebookissa. Lisäksi olen alkanut epäillä, että jos kuitenkin jatkan yrittämistä, kaverimääräni lähtee laskuun. Ihmiset eivät ehkä jaksa kilometripäivityksiä uutisvirrassaan. On siis parempi tarjota vaihtoehtoja: blogia voi lukea tai sen voi jättää lukematta. Kukaan ei survo väkisin kenenkään kurkusta alas parinsadan sanan avautumista lähikaupan kassan asenneongelmasta loistavin sanankääntein, jos rankan työpäivän jälkeen ei vaan jaksa.
Tästä se nyt lähtee. Lupaan olla vähintään ajoittain viihdyttävä, hauska ja ehkä jopa fiksu. Aion avautua oman arkeni sattumuksista, minua mietittyttäneistä, ärsyttäneistä tai huvittaneista asioista ja muuten pinnalla olleista aiheista. En lupaa aina olla täysin poliittisesti korrekti, siistikielinen tai siveä ja olen varma, että onnistun suututtamaan vähintään seuraavien ihmisryhmien edustajia: feministit, perussuomalaiset, kukkahattutädit, Frederikin fanit, jeesustelijat, kassatädit ja blondit.
Kiitos ja anteeksi jo etukäteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti