Linja-autossa on tunnelmaa

Linja-autossa on myös kattava kirjo erilaisia enemmän tai vähemmän raivostuttavia ja/tai huvittavia kanssaihmisiä. Nyt onkin hyvä hetki eritellä muutamia matkustajaryhmiä.

Teinit
Liikkuvat usein laumoissa. Ominaista voimakas äänenkäyttö, jopa huutaminen, erityisesti naispuolisilla yksilöillä. Ostavat kuljettajalta lastenlipun mahdollisimman hiljaisella äänellä, ellei kuljettaja sitten satu kysymään asiasta ensin, jolloin vastataan huutaen: "No vittu daa!". Sijoittuvat mielellään neljän istuttavaan penkkiryhmään, takariville tai vanhuspaikoille. Miespuoliset kantavat mukanaan 10-vuotiaan lapsen kokoista urheilukassia, joka sijoitetaan mahdollisimman hankalasti, yleensä roikkumaan puolittain penkiltä käytävälle.

Työmatkalaiset
Esiintyvät yleensä yksin tai pareittain. Lukevat lehteä tai selaavat valtavaa paperipinoa, yrittäen tehdä merkintöjä ja tuhahtelevat, jos bussi sattuu heilahtamaan. Tämän ryhmän parissa esiintyy usein tärkeilyä, esimerkkitapauksina naispuoliset opettajat, pankkineidit ja päiväkodin tädit, jotka käyvät läpi tärkeitä työasioita suureen ääneen. Miespuoliset tärkeilevät kuuluvalla äänellä yksin puhelimeen. Lisäksi mainittakoon parikymppiset, ensimmäisessä työpaikassaan aloittaneet nuoret naiset, yleensä kynähameessa, jotka aloittavat jokaisen lauseen "meidän yhtiössä". Työskentelevät usein puhelinmyyjinä.

+2 promillea
Tuli otettua parikymmentä liikaa ja nyt on vähän hutera olo. Aloittavat yrityksensä nousta pysäkin penkiltä juuri, kun bussi on sulkemassa oviaan ja horjuvat, kaksin käsin oven kaiteesta pitäen, sisään. Sitten alkaa kolikoiden kaivelu taskun pohjalta, pyydetään mahdollisesti kuskia tai lähimpänä istuvaa matkustajaa pitämään avonaista oluttölkkiä sen aikaa. Nyt löytyi euro ja kymmenen senttiä, riittäiskö? Ai ei? Kuka vippais? Ai mutta, toinen tasku onkin vielä tutkimatta. Sieltä löytyy pureskeltu purkka ja kruunukorkki. Lopulta saadaan lippu ja hoiputaan lähimmälle penkille, rojahdetaan jonkun, yleensä elegantisti pukeutuneen nuoren naisen, viereen, haistaan tunkiolle ja kiljupöntölle. Sammutaan kanssamatkustajan olkaa vasten juuri, kun hän on jäämässä pois.

Puhelimessa puhujat
Istuvat yksin keskellä bussia, niin että mahdollisimman moni kuulee seuraavat 40 minuuttia kestävän keskustelun. Kuulisivat toki muutenkin, sillä äänenvoimakkuus pyritään pitämään mahdollisimman korkealla. Vanhemmat yksilöt suosivat erotarinoita ja pitkiä suurenneltuja valitusvirsiä siitä, kuinka heitä on kohdeltu kaltoin arkielämässä. Kanssamatkustajat oppivat yksityiskohtaisesti, miksi erektiohäiriöinen Pertti tarttui pulloon ja kuinka lähikaupan hinnoittelupolitiikka on suunniteltu huijaamaan viimeiset pennoset köyhän eläkeläisen pussista. Nuoremmat tilittävät viikonlopun tapahtumia. Lauseet alkavat: "Siis vittu mä olin jurrissa..." ja "Tiäksä sen yhen Mixun?".

Äidit
Saapuvat bussiin rattaiden, niissä istuvan taaperon, yhden uhmaikäisen ja yhden 7-vuotiaan kanssa. Pian taapero huutaa pää punaisena äidin kainalossa. Rattaissa ei ole hyvä. Ei myöskään niiden ulkopuolella. Myssyä tai aurinkolaseja kiskotaan pois päästä ja heitellään lattialle. Tutti on pudonnut kadulle. Uhmaikäinen karjuu toista tuntia saamatta jääneen jäätelön perään. Banaani ei kelpaa korvikkeeksi, se tungetaan vieressä istuvan tädin ostoskassiin. 7-vuotias on poistunut istumaan näkymättömiin bussin takaosaan, eikä vastaa äidin huuteluihin. Muutaman minuutin kuluttua hänen puolestaan vastaa tuskastunut ääni: "Täällä se repii näitä mainostarroja,".

Siinä taisivatkin olla tärkeimmät. Onneksi suurin osa matkustajista taitaa kuitenkin osata käyttäytyä tai ovat jopa mukavia ja huomaavaisia. Silti, kuten lähes aina ja kaikessa, ne ovat nämä sankarit, joilla kaikki ei aina mene ihan niinkuin pitäisi ja kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, jotka sieltä joukosta erottuvat eivät-niin-edukseen. Henkilökohtaisesti pyrin pysymään tyytyväisenä niin kauan, kun vierustoverini ei hoida vessa-asioitaan bussissa, toimita ketään sairaalaan ja pysyy tajuissaan.